Jos samana iltana saa kuulla, että cd tarvittaisiin ja toisesta suusta, että esityksen saisi jo panna roskiin, niin kannattaahan sitä vielä jatkaa silloin. Kaikki mikä nostattaa reaktioita, on jollakin tavalla hyvää.

Oikeastaan vuosien mittaan kokonaisia esityksiä kaikkine filmeineen ja rekvisiittoineen on ollut liian vähän.

Uusia kontakteja syntyy. Idullaan on jotakin uutta.

Kommentoi ja kerro muistojasi  Matias Keskisen kekkospatsaan tulosta Rotuaarille. Mitä ajattelit, kun ensi kerran kuulit patsaan tulosta Ouluun? 

Kommentoi ja kerro muistojasi  Matias Keskisen kekkospatsasta Rotuaarilla. Mitä ajattelit, kun näit sen ensi kerran? Mitä mieltä olit siitä käydyistä keskusteluista?

Kommentoi ja kerro muistojasi kekkospatsaan siirtämisestä pois Rotuaarilta. 

Kommentoi ja kerro muistojasi  kekkospatsaan rikkoutumisesta ja sen jälkeisistä tapahtumista.

Ennen nykykansantaiteen nousua itseoppineilla taiteilijoilla ei ollut juurikaan ymmärtäjiä tai ystäviä. Ystävät ja ymmärtäjät olivat lähinnä yrittäjiä matkailun tai kaupan alalta. Teosten arvostus oli vähäistä ja keskustelua herättävät työt mieluummin vaiettiin kuin nostettiin keskusteluun sisällöllisenä taiteena.

Viitisen vuotta sitten yleiseen tietoisuuteen räjähtänyt 2000-luvun ITE-ilmiö on määritellyt meille uudelleen kansantaiteen ja kansantaiteilijuuden. Lyhyesti sanottuna ITE on jokaisen oikeutta taiteeseen ja jokaisen kohdalla oikeutta nähdä oma elämänsä taiteena.

Iten institutionalisoituessa on epäilty, pysyykö "iten henki" ilmaisuvoimaisena ja puhuttelevana, kun työt nostetaan jalustalle ja sirretään pihoilta taidemuseoihin. Matias Keskisen tapauksessa kekkosmonumentin tuonti sen juurilta ja kotimaisemista Ouluun tuhosi sen.

Vertauskuvallista syvyyttä betoniveistoksen tuhoutumiselle vuonna 1989 antoivat onnettomuuden syy-yhteys Neuvostoliitosta tulleen valtiovierailun järjestelyihin sekä Suomen ja koko Euroopan hullun vuoden 1989 kylmän sodan sulamiseen. Rautaesirippu repeili, patsaat kaatuivat, vanha järjestys hylättiin. Berliinin muuri purettiin, DDR:n tarina loppui. Perestroikan sävelellä jylhää joutsenlauluaan Euroopalle laulaneen Neuvostoliiton historia kesti vielä vuoden, pari.

Betoni on nykykansantaiteilijoiden suosikkimateriaali. Se on edullista, helposti muotoiltavaa ja se antaa tehdylle työlle satojen vuosien mittaisen elämän. Matias Keskinenkin käytti betonia monumenteissaan. UKK-monumentin jälkeen Keskinen suuntasi tarmonsa Sibelius-monumentin työstämiseen. Kenties Oulun vahingosta viisastuneena hän teki monumentin kokonaan betonista. Monumentti levisi lopulta naapuritontin puolelle ja sai Matiaksen poismenon jälkeen aikaan naapurien välisen rajariidan. Tuhansien kilojen painoista umpilohkaretta ei saatu koskaan siirrettyä nousemaan paikaltaan, vaan se rikkottiin kappaleiksi ja haudattiin maahan.

Siis kävi niin, että maa otti uudestaan vastaan Matias Keskisen monumentit. Sibelius-monumentin kappaleille kaivettiin kuoppa sen tekopaikalle. Kekkos-monumentti sai hautapaikan Oulun Oritkarista lumenkaatopaikalta ja päätyi maantienpohjaksi. 

Matias Keskisen muistolle!

- Kari Blomster

Tarina lyhyesti

Oulussa vieraili vuonna 1989 Neuvostoliiton presidentti Gorbatshov. Vierailun valmisteluvaiheessa oululaiset päättivät siirtää Suomen presidentti Urho Kekkosta esittävän betonipatsaan pois kaupungin keskustasta. Massiivinen patsas hajosi siirron yhteydessä.

Patsas oli vakuutettu. Vahinkoilmoitus tuli bumerangina takaisin. Siispä mentiin käräjille. Sen kummemmin vakuutusyhtiö kuin Oulun kaupunkikaan eivät maksaneet tekijälle, kansantaiteilija Matias Keskiselle korvauksia. Selitys: tekovika. Keskinen jäi myös vaille anteeksipyyntöä. Hän palasi niine hyvineen Vuolijoelle ja kuoli köyhänä mutta lämpimästi muistettuna vuonna 1997.

Epäoikeudenmukaisuus on vaikea unohtaa. Matias Keskisen piinaviikko Oulussa jäi monelle mieleen.  Esittäessämme Oulun Urhoa eri paikoissa esittäessämme olemme keskustelleet monenlaisten ihmisten kanssa ja kuulleet monenlaisia mielipiteitä. Mitä arvokkaampi yleisö, sitä kielteisempiä. Oulun Urho -esitys on nostanut yleisössä pintaan monia asioita: herravihaa, neuvostoaikojen muistoja, puoluepolitiikkaa, 80-luvun teknologiahypetystä, Kekkosen ihannointia, taidekritiikkiä ja nyt jo mielenmaisemastamme kadonneen, lama-Suomea tuntemattoman juppi-Suomen hengen ja ihmisten reaktiot sen puolesta tai sitä vastaan.

Esitysten ja niitä seuranneiden keskustelujen myötä olemme saaneet kuulla patsaan tuhoutumisesta tietoa, oikeaan osuvia käsityksiä, tarinoita ja myös vääriä käsityksiä. Tarinan roiston viittaa on sovitettu kaupunginjohtajan, yleisten töiden lautakunnan, valtiovierailun järjesteijöiden, kuvataidelautakunnan, lavettiyrityksen työntekijöiden, kauppiasyhdistyksen, presidentinkanslian, Suomen presidentin ja patsaan tehneet taiteilijan ylle.

Oulun Urhon esittämisen tavoite on hoitaa haavoja: näyttää, kertoa ja muistaa, mitä tapahtui Oulussa lokakuussa 1989. Tapahtumasta on 20 vuotta ja se on aiheuttanut monille katkeruutta, vihaa ja itsesyytöksiä. Nyt voi vain ihmetellä, tapahtuiko tämä tosiaan 80-luvulla, vaikka meininki näyttää 70-luvulta. Voi muistella, selvittää ja saada rauhan. Olemme saaneet esitysten yleisöltä muistoja ja jopa tuhotuiksi luultuja valokuvia. Omia muistojanne voitte käydä kirjoittamassa verkkopäiväkirjassa http://oulunurho.vuodatus.net


Esi-itetaiteilijan piinaviikko

Lokakuisessa Oulussa päätös Matias Keskisen kekkospatsaan siirtämisestä tehdään monta kertaa: Oulun kaupunginohtaja tekee asiassa päätöksen lauantaina 21.9.1989. Kaupungin johto ja kävelykatutoimikunta sopivat asiasta keskenään seuraavana maanantaina ja Oulun kaupungin kuvataidelautakunta esittää päätöstä tukevan kannanoton vielä saman päivän iltana. Tiistaina päätöksen siirtämisestä tekee vielä Oulun kaupungin yleisten töiden lautakunta ja keskiviikkona 25.10.1989 tapahtuu onnettomasti päättynyt siirto.

Keskiviikkona alkaa myös Gorban vierailu Suomessa. Torstaina luetaan lehdistä vierailun alkutunnelmista Helsingissä ja huomenna hän sitten tulee. Perjantaina Mihail Gorbatshov tulee Ouluun. Siinä Matias Keskisen piinaviikko.


Oulun Urho -trubaduurishown historiaa

Esitykseen kuuluu Matti Ollikaisen ja hänen ryhmänsä dokumenttifilmejä (1989), Kari Kemppaisen diakuvia (1989) ja Kari Blomsterin runoja ja musiikkia (1989). Kahden laulun tekemisessä on mukana ollut myös Timo Kuukasjärvi Oulusta. Muita tavalla tai toisella vuosien mittaan mukana olleita ovat muun muassa Veli Matti Välitalo, Hannu Siren, Petteri Mannermaa, Jarmo Taimen, Sabassy N'Diaye, Matti Koskiala, Juha-Pekka Sillanpää, Jukka Kostet, Keijo Ahlqvist, Jorma Korhonen, Hemmo Kuuranhalla...
Oulun Urhon ensiesitys oli 1.11.1989 Oulun ylioppilastalo Rauhalassa, viikko patsaan hajoamisen jälkeen. Tuolloin mukana oli kuusimiehinen orkesteri ja diakuvia. Matin filmejä on näytetty aiemmin mm. Yleisradion kanavilla ja Oulun musiikkivideofestivaaleilla.

Oulun Urho -trubaduurishow jälleensyntyi nykymuodossaan Snellmanin päivänä 12.5.2007 Rantsilan Raikkaan salissa, nelostietä 60 kilometriä Oulusta etelään. Nyt esitykseen kuuluu dvd-filmejä ääniraitoineen, diakuvia ja akustisella kitaralla säestettävää laulua.

Keskusteluineen esitys kestää reilun tunnin. Jos olet kiinnostunut aikamatkasta 80-luvulle, ota yhteyttä.

- Kari Blomster