Tarina lyhyesti

Oulussa vieraili vuonna 1989 Neuvostoliiton presidentti Gorbatshov. Vierailun valmisteluvaiheessa oululaiset päättivät siirtää Suomen presidentti Urho Kekkosta esittävän betonipatsaan pois kaupungin keskustasta. Massiivinen patsas hajosi siirron yhteydessä.

Patsas oli vakuutettu. Vahinkoilmoitus tuli bumerangina takaisin. Siispä mentiin käräjille. Sen kummemmin vakuutusyhtiö kuin Oulun kaupunkikaan eivät maksaneet tekijälle, kansantaiteilija Matias Keskiselle korvauksia. Selitys: tekovika. Keskinen jäi myös vaille anteeksipyyntöä. Hän palasi niine hyvineen Vuolijoelle ja kuoli köyhänä mutta lämpimästi muistettuna vuonna 1997.

Epäoikeudenmukaisuus on vaikea unohtaa. Matias Keskisen piinaviikko Oulussa jäi monelle mieleen.  Esittäessämme Oulun Urhoa eri paikoissa esittäessämme olemme keskustelleet monenlaisten ihmisten kanssa ja kuulleet monenlaisia mielipiteitä. Mitä arvokkaampi yleisö, sitä kielteisempiä. Oulun Urho -esitys on nostanut yleisössä pintaan monia asioita: herravihaa, neuvostoaikojen muistoja, puoluepolitiikkaa, 80-luvun teknologiahypetystä, Kekkosen ihannointia, taidekritiikkiä ja nyt jo mielenmaisemastamme kadonneen, lama-Suomea tuntemattoman juppi-Suomen hengen ja ihmisten reaktiot sen puolesta tai sitä vastaan.

Esitysten ja niitä seuranneiden keskustelujen myötä olemme saaneet kuulla patsaan tuhoutumisesta tietoa, oikeaan osuvia käsityksiä, tarinoita ja myös vääriä käsityksiä. Tarinan roiston viittaa on sovitettu kaupunginjohtajan, yleisten töiden lautakunnan, valtiovierailun järjesteijöiden, kuvataidelautakunnan, lavettiyrityksen työntekijöiden, kauppiasyhdistyksen, presidentinkanslian, Suomen presidentin ja patsaan tehneet taiteilijan ylle.

Oulun Urhon esittämisen tavoite on hoitaa haavoja: näyttää, kertoa ja muistaa, mitä tapahtui Oulussa lokakuussa 1989. Tapahtumasta on 20 vuotta ja se on aiheuttanut monille katkeruutta, vihaa ja itsesyytöksiä. Nyt voi vain ihmetellä, tapahtuiko tämä tosiaan 80-luvulla, vaikka meininki näyttää 70-luvulta. Voi muistella, selvittää ja saada rauhan. Olemme saaneet esitysten yleisöltä muistoja ja jopa tuhotuiksi luultuja valokuvia. Omia muistojanne voitte käydä kirjoittamassa verkkopäiväkirjassa http://oulunurho.vuodatus.net


Esi-itetaiteilijan piinaviikko

Lokakuisessa Oulussa päätös Matias Keskisen kekkospatsaan siirtämisestä tehdään monta kertaa: Oulun kaupunginohtaja tekee asiassa päätöksen lauantaina 21.9.1989. Kaupungin johto ja kävelykatutoimikunta sopivat asiasta keskenään seuraavana maanantaina ja Oulun kaupungin kuvataidelautakunta esittää päätöstä tukevan kannanoton vielä saman päivän iltana. Tiistaina päätöksen siirtämisestä tekee vielä Oulun kaupungin yleisten töiden lautakunta ja keskiviikkona 25.10.1989 tapahtuu onnettomasti päättynyt siirto.

Keskiviikkona alkaa myös Gorban vierailu Suomessa. Torstaina luetaan lehdistä vierailun alkutunnelmista Helsingissä ja huomenna hän sitten tulee. Perjantaina Mihail Gorbatshov tulee Ouluun. Siinä Matias Keskisen piinaviikko.


Oulun Urho -trubaduurishown historiaa

Esitykseen kuuluu Matti Ollikaisen ja hänen ryhmänsä dokumenttifilmejä (1989), Kari Kemppaisen diakuvia (1989) ja Kari Blomsterin runoja ja musiikkia (1989). Kahden laulun tekemisessä on mukana ollut myös Timo Kuukasjärvi Oulusta. Muita tavalla tai toisella vuosien mittaan mukana olleita ovat muun muassa Veli Matti Välitalo, Hannu Siren, Petteri Mannermaa, Jarmo Taimen, Sabassy N'Diaye, Matti Koskiala, Juha-Pekka Sillanpää, Jukka Kostet, Keijo Ahlqvist, Jorma Korhonen, Hemmo Kuuranhalla...
Oulun Urhon ensiesitys oli 1.11.1989 Oulun ylioppilastalo Rauhalassa, viikko patsaan hajoamisen jälkeen. Tuolloin mukana oli kuusimiehinen orkesteri ja diakuvia. Matin filmejä on näytetty aiemmin mm. Yleisradion kanavilla ja Oulun musiikkivideofestivaaleilla.

Oulun Urho -trubaduurishow jälleensyntyi nykymuodossaan Snellmanin päivänä 12.5.2007 Rantsilan Raikkaan salissa, nelostietä 60 kilometriä Oulusta etelään. Nyt esitykseen kuuluu dvd-filmejä ääniraitoineen, diakuvia ja akustisella kitaralla säestettävää laulua.

Keskusteluineen esitys kestää reilun tunnin. Jos olet kiinnostunut aikamatkasta 80-luvulle, ota yhteyttä.

- Kari Blomster