Kuinka 20 000 kiloa (vastaa kahdenkymmenen henkilöauton painoa) painava monumentti nostetaan turvallisesti lavetille? Matias Keskisen työtoveri havainnollisti asiaa oikeudelle kahdella piirustuksella, joista ensimmäinen esittää Rotuaarilla 25.10.1989 toteutettua kiinnitystä ja toinen tekijöiden omaa, kokemukseen perustuvaa kiinnitystä:

Betonipatsaan sisärakenne oli yllätys aamuisille nostajille ja nosto jouduttiin osin improvisoimaan paikan päällä. Silti nosto toteutettiin. Huolimatta ennakkokäsitysten vastaisesta työkohteesta ja huolimatta Matias Keskisen tunnetuista vaatimuksista olla  valvomassa nostoa.

Patsas siis siirrettiin huolimattomasti. Kuitenkin korvaukset evättiin monumentin heikon rakenteen takia, vaikka yleisiä taideteoksien lujuusvaatimuksiahan ei ole missään olemassa. Ammattitaitoiset taiteensiirtäjät olisivat saaneet patsaan perille ehjänä, mutta se olisi maksanut enemmän.

Matias Keskinen ei vaatimuksistaan huolimatta ollut mukana nostossa, koska  ajankohta aikaistettiin viime hetkellä, eikä häneen enää saatu yhteyttä.

Korvausoikeudenkäynnissä asiaankuulumattomat, koko patsaan hypetyksessä syntyneet ylisuuret tarjoukset olivat nostaneet myös korvaussumman ylisuureksi.

Ilmeisesti lopullinen sinetti oikeudenkäynnistä luopumiselle oli epävirallinen vihjailu presidentinkanslian osuudesta patsaan ennenaikaisessa siirtämisessä.